Miksi laivalle sattuu haveri, mutta ihmiselle haaveri?

Sekä haveri että haaveri pohjautuvat ruotsin sanaan haveri. Alunperin myös haaksirikkoa ja merellä tapahtunutta onnettomuutta nimitettiin haaveriksi (suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu Albin Stjerncreutzin vuonna 1863 ilmestyneessä merisanakirjassa), mutta sanan alettua merkitä pikku onnettomuutta tai vahinkoa yleisemminkin on siirrytty käyttämään muotoa haveri.

Haveri-sana juontuu alasaksan ja ranskan kautta italian sanaan avaria, joka tarkoitti merimatkasta koituvia kaikenlaisia lisäkustannuksia, myöhemmin etenkin merillä tapahtuneesta onnettomuudesta aiheutuneita kuluja. Tämän sanan on selitetty perustuvan arabian vahinkoja merkitsevään sanaan 'awār'. 'Awārīja' tarkoitti vahingoittunutta omaisuutta.

Haverin alussa oleva h johtuu siitä, että sana on kansanetymologisesti yhdistetty germaanisten kielten merta merkitsevään sanaan, kuten esimerkiksi ruotsin 'hav'.

Haaverissa ovat kielentutkijat nähneet haava-sanan vaikutusta niin ensimmäisen tavun vokaalin pituudessa kuin sanan merkityksessä. Selitys sille, miksi ihmiselle sattuu haaveri, lienee tässä yhteydessä.

Lähteet:
Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja
Veijo Meri, Sanojen synty
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 1, A-K