"Levolle lasken, Luojani..." Miten mahtaa kuulua koko säkeistö oikeassa muodossaan ja mistä se on peräisin?
Svar
Virren pohjana on tuntemattoman englantilaisen kirjoittama lasten iltarukous. Suomessa se julkaistiin ensimmäisen kerran v. 1860 lastenlehdessä Varpunen muodossa:
Levolle laskeun, Luojani,
ole armias suojani,
sijaltani jos en nousisi,
ota taivaaseen tykösi.
Virsikirja 1938: 552, 1986: 563
Uudempi muoto kuuluu löytyy esim. Kotien rukouskirjasta (Lasten Keskus Oy, Helsinki 1991):
Levolle lasken, Luojani,
armias ole suojani.
Jos sijaltain en nousisi,
taivaaseen ota tykösi.
Kommentarer
Vanha versio parempi,miks aina pitää muuttaa
Mites noita sulkuja käytettiinkään?
Sulut korjattu. Toimitus
80-luvulla minulle luettiin kyllä uudempaa versiota, mutta käytössä oli "Jos vuoteiltain en nousisi". Ei ehkä "oikea" muoto, mutta mahdollisesti yleinen esim. Itä-Suomessa/Karjalassa.
1. Levolle laskeun, Luojani,
armias ole suojani.
Jos sijaltain en nousisi,
taivaaseen ota tykösi.
2. Taivas on kirkas, kaunoinen,
siellä on armas lapsosen,
siellä on aina seijes sää,
päivä ei koskaan pilveen jää.
3. Lapsenas suo mun olla ain
maailman matkaa kulkeissain
Täällä jo taivas rintaan luo,
nukkua helmaas nyt mun suo.
Tässä on oikea virsi.
Jo 50 luvun lopulla isoäitini opetti minulle tuota uudempaa muotoa!
Kommentera svaret