Mistä sana "läsnäolo" on saanut alkuperänsä?

Läsnä-sana on kuulunut suomen kirjakieleen Agricolan ajoista saakka: hän käyttää sitä vuonna 1544 julkaistussa Rukouskirjassaan. Sana esiintyy myös Uppsalan yliopiston kirjastosta löytyvästä 1500-luvulta polveutuvan suomenkielisen evankeliumikirjan katkelmasta. Läsnäoleva-sana tavataan ensimmäisen kerran Kalajoen pohjalaisen kirkkoherran Ljungo Tuomaanpojan 1600-luvun alussa ilmestyneissä lainsuomennoksissa. Vuoden 1642 Raamatun suomennos käyttää muotoa läsnäolevainen.

Agricola sepitti runsaasti sanoja, mutta suurin osa hänen käyttämistään noin 8 500 sanasta oli sellaista kielen perussanastoa, joka on ollut käytössä jo ennen häntä. Varsinkin hänen juridisen sanastonsa kehittyneisyyttä on tulkittu siten, että suomenkielistä säädöskieltä on käytetty ja kirjoitettu jo ennen Agricolan teosten ilmestymistä. Samoin ovat monet uskonnollisen kielen termit siirtyneet sellaisinaan Agricolan kirjakieleen.

Suomenkielisistä etymologioista ei löydy mahdollisia muunkielisiä sanavastineita läsnä(olo)lle, joten on aivan mahdollista, että kyse on vanhoihin omaperäisiin kulttuurisanoihimme kuuluvasta sanasta.

Lähteet ja kirjallisuutta:

Lauri Hakulinen, Suomen kielen rakenne ja kehitys

Raimo Jussila, Vanhat sanat

Lari Kotilainen, Kielen elämä : suomen kieli eilisestä huomiseen

Laila Lehikoinen & Silva Kiuru, Kirjasuomen kehitys

Oma kieli : Mikael Agricolan tekstejä nykysuomeksi