Sanonnassa joutua mieron tielle, mikä tai kuka mahtaa olla tämä miero ja onko kyseisellä sanonnalla jotakin erityistä historiaa?

Nykysuomen sanakirjan ja Suomen kielen perussanakirjan mukaan "miero" tarkoittaa "kodin ulkopuolella oleva maailma, vieraat". Sitä käytetään tavallisesti maailmalla, varsinkin kerjuulla olemista ilmaisevissa sanonnoissa, esim. "koditon mieron kulkija", "kiertää mieroa kerjuupussi olalla", "hakea mierolta leipäänsä", "turvautua mieron sauvaan" = kerjuuseen, "joutua mieron armoille, tielle" = joutua kodittomaksi, usein kerjuulle. "Mierolainen" tarkoittaa "mieron kulkija, kerjäläinen, kulkuri";
tunnetaan myös muodot mieronkulkija, mieronkävijä.
"Mieronkierto" on harvinaisempi muoto, joka tarkoittaa mierolla kiertävä, mieronkiertäjä.

Teoksessa Suomen sanojen alkuperä : Etymologinen sanakirja mainitaan, että ”miero” löytyy jo Jusleniuksen sanakirjasta (1786). Sana on tunnettu laajalti itämurteissa sekä paikoitellen Pohjanmaan murteissa, myös muodossa ”mieru” = pitäjä, seutu kylä ; maalaisrahvas; maailma; vieras, ”mierossa” = kerjuulla, ”mierota” (Savo) = kerjätä, kulkea kerjuulla.
”Miero = maailma (kodin vastakohtana), vieraat ihmiset, väki, rahvas; kerjuu(lla kulkeminen); mir-laitos,; kylä, kyläkunta; kunta; kyläkunnankokous; kyläläiset; ”mierolaine ” = ortodoksi, toisuskoinen.

Venäjän murteissa aunuksessa muodossa ”mer”, venäjässä ”mir” = rauha; maailma; ihmiskunta; kunta, kyläkunta; kunnankokous; maakunta, kyläkunta; rauha, sopu.