Suomen kielen pisin sana on olevinaan "kumarreksituteskenteleentuvaisehkollaismaisekkuudellisenneskenteluttelemattomammuuksissansakkaankopahan". Tämän väitteen olen kuullut lukuisia kertoja, mutten ole koskaan kuullut selitystä siitä, mitä tuo merkkijono olevinaan tarkoittaa. Eli mitä se sitten muka merkitsee?
Svar
Artturi Kanniston kilpailumielessä vuonna 1921 sepittämä 103-kirjaiminen sanahirviö on todellisessa kielenkäytössä mahdoton, vaikka se onkin johdettu suomen derivaatiosääntöjen mukaan, niin kuin Kaisa Häkkinen on todennut. Aarni Penttilä on avannut Kanniston luomusta näin: "Sen ensimmäisenä kantasanana on kumartaa, josta on johdettu malliin nauraa – naureksia sana kumarreksia, siitä edelleen (malliin toimii – toimituttelee) kumarreksituttelee, siitä (malliin elelee – eleskentelee) kumarreksitutteleskentelee jne."
Uusi Suomi -lehden julistaman kilpailun satoa esittelevä Agapetuksen kirjoituskaan ei varsinaisesti valaise Kanniston sanan merkityksellisiä ulottuvuuksia; se tyytyy vain toivomaan, "että tri Kannisto lupaisi olla käyttämättä tätä hänen omaa, erikoista sanaansa. Se kun ei ole oikein mukava jokapäiväisessä puheessa."
Lähteet:
Kaisa Häkkinen, Mistä sanat tulevat : suomalaista etymologiaa
Aarni Penttilä, Suomen kielioppi
Agapetus, Mikä on pisin sana suomen kielessä? – Uusi Suomi 16.10.1921
Kommentarer
Kyseinen sanahan ei tarkoita mitään, siksi sitä ei voi käyttää. Varmasti joku voisi keksiä pidempiäkin samalla periaatteella.
Niin, suomen kielessä voi muodostaa vaikka kuinka pitkän sanan esimerkiksi lisäämällä yhdyssanaan aina vain uusia elementtejä.
Pisin itselleni normaalissa ei-humoristisessa käytössä vastaan tullut sana on peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä. Siinä on tuossa nominatiivimuodossaan 34 kirjainta.
Hieman vähemmän kirjaimia, mutta yhtä monta yhdyssanan osaa on sanassa, jonka opin lapsuuskodin seinälle kiinnitetyn teknisen laitteen kilvestä: kolmivaihekilowattituntimittari.
Tässä kysymyksessä ei ollut kyse yhdyssanasta, vaan sanasta, jota oli pitkitetty loppuliitteitä lisäämällä.
Ei-yhdyssanoista muistelen pisimpänä:
Jätättämättömyydessäänsäkään
Olisiko pisin?
Jos sanassa saa olla liitepartikkeli, niin niitäkin voi ruveta sitten kasaamaan jonoiksi: jätättämättömyydessäänkäänköhän?
Lainasanoista löytyy myös hyvin pitkiä ei-yhdyssanoja: institutionalisoitumisineenkaankohan?
Kommentera svaret