Mikä ero on sadulla ja fantasialla

Satu on todellisen elämän rajat ylittävä mielikuvitukseen vetoava kertomus. Sadun henkilöt, paikat ja tapahtuma-aika ovat yleensä epämääräisiä. Niitä ei siis kerrota totena. Sadut kuuluvat pääasiassa lastenkirjallisuuteen. Vanhimmat kansansadut ovat yli 40000 vuotta vanhoja. Muita satutyyppejä ovat mm. ihmesadut (sisältävät yliluonnollisia aineksia), legendasadut ja novellisadut. Kansansadun perinteen pohjalta syntynyt taidesatu (tarkoitettu alun perin aikuisille) välitti elämänkatsomuksellisia, eettisiä tai moraalisia näkemyksiä. (Lähteet: Mattila, Pekka: Kirjallisuuden tutkimuksen avainsanoja, Kirjayhtymä 1984; Facta 2001, WSOY)

Fantasia-sana viittaa mielikuvitukselliseen, ihmeelliseen, johonkin, joka ylittää arkitodellisuuden. Fantasiakirjallisuus käyttää voimakasta mielikuvitusta. Varsinainen fantasia erottui omaksi lajikseen, kun sen vastapuoli, realistinen kirjallisuus syntyi, 1700-luvun vaiheilla. Fantasiakirjallisuudessa esiintyy lähes aina magiaa tai muuta yliluonnollista. Tyypillinen fantasiaromaani kuvaa velhoja, lohikäärmeitä, peikkoja ja haltioita, henkiä ja muita erilaisia mielikuvitusolentoja. se luo usein kokonaisen fantasiamaailman. Fantasialle on tyypillistä melko kaavamainen juoni. Tarinan tyypillinen muoto on matka, jossa kuljetaan läpi fantasiamaailman eri alueiden. Monesti keskeinen teema on hyvän ja pahan välinen taistelu. (Lähde: Ulkomaisia fantasiakirjailijoita (toim. Vesa Sisättö), BTJ Kirjastopalvelu 2003).