Hei! Tämän aamun HS:ssä eräässä kolumnissa käytettiin ilmaisua "laittamattomasti sanottu". Olen aina ihmetellyt sitä, että onko se positiivinen vai negatiivinen ilmaus? Omissa korvissani sillä on vähän negatiivinen klangi, mutta usein olen tekstistä ollut tajuavinani, että se on tarkoitettukin positiiviseksi. Yritin etsiä hakusanalla netistä tuota, ei tullut mitään vastaan eikä myöskään täältä Kysy-palvelusta.
Olisipa siis mielenkiintoista tietää, mistä tuollainen ilmaus on meille tullut ja mitä sillä oikeasti tarkoitetaan?
Svar
MOT Kielitoimiston sanakirjan mukaan laittamattomasti tarkoittaa samaa kuin vastaansanomattomasti.
KÄYTTÖESIMERKIT
Laittamattomasti [= vastaansanomattomasti] haasteltu ja viisaasti ALEKSIS KIVI.
Kommentarer
Suomea äidinkielenä oppineen ja opiskelleen on helppo huomata, että laittamattomasti-sana on johdettu verbistä "laittaa". Mistä verbi on tullut, ei ole aivan yksinkertaista, mutta sen käytön historiasta on runsaasti tietoja verkossakin. Johtavatko jäljet muinaisyläsaksan kieleen?
Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio (2022) mainitsee myös laittaa-sanan vanhan, harvinaiseksi käyneen merkityksen "moittia, soimata, nuhdella", esimerkkinä sananlasku "Yrittänyttä ei laiteta". Laittamaton on siten sellaista, mikä ei anna aihetta moittimiseen tai nuhtelemiseen.
Nykysuomen sanakirjassa (1954) oli laittaa-verbin kakkosmerkityksenä sama "moittia, soimata, nuhdella". Esimerkkilauseissa on tuon sananlaskun lisäksi mm. sitaatti vanhasta raamatunkäännöksestä: "- - eivät he taitaneet hänen puhettansa kansan edessä laittaa". Siis Luukas 20:26, joka kuuluu uudemmassa: Niinpä he eivät kansan kuullen saaneet Jeesusta kiinni puheistaan.
NS:ssä on omana hakusananaan "laittamaton": moitteeton, nuhteeton, ja siitä johdetut sanat laittamattomasti ja laittamattomuus. Esimerkkilauseet ovat Kallaksen, Talvion ja Kiven teoksista. Lisäksi siellä on hakusana "laittaja", esim. sananlasku Hyvä kiitetyn mieli, paha laittajan [moittijan] kieli.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/laittaa?searchMode=all
https://kaino.kotus.fi/ns/Nykysuomen_sanakirja_3_L-N.pdf
https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020/LUK.20
Vanhan kirjasuomen sanakirjassa on laittaa-sanan esittelyn kohdassa 6 runsaasti esimerkkejä sen käytöstä 1600 - 1700-luvun teksteissä, merkityksenä "moittia, nuhdella, paheksua, arvostella; olla hyväksymättä, tuomita; panetella, loukata, pilkata"
https://kaino.kotus.fi/vks/?p=qs-article&vks_id=VKS_11fbd6de751c031095a…
Etymologinen sanakirja esittää sanan taustoja, siteeraten vanhaa teosta Suomen sanojen alkuperä (1992 - 2000):
https://kaino.kotus.fi/ses/?p=article&etym_id=ETYM_47d6ad97f053f39fc4ce…
Verkkoversiossa on täydennys (2021):
Nyttemmin on esitetty, että kyseessä on kaksi eri verbiä, jolloin moittimista tarkoittava verbi on ehkä erillinen vanha germaaninen lainasana ja sen lähteenä sana, jota edustaa muinaisyläsaksan lahan ’moittia’.
Lähisukukielessämme virossa laita-verbillä (luetaan: laitta) on nykyäänkin, sanakirjoissa ainoana merkityksenä, merkitys 'moittia, nuhdella, soimata'.
laitmatu = moitteeton, nuhteeton, mallikelpoinen
Laittamattomasti sanottu -ilmauksella on siten yhteistä itämerensuomalaista historiaa?
Ehkä laina saksan kielestä on ensin otettu kieleen, joka sittemmin on jakautunut suiomen ja eestin kieliksi? Lainoja on monelta eri aikakaudelta.
Hienoa, kiitos kaikille vastaajille mielenkiintoisista vastauksista!
T. ap
Kiitos hyvästä kysymyksestä. Tätä sivustoa lukiessaan oppii sellaistakin mitä ei itse olisi tullut ihmetelleeksi.
Ja vielä löytyy eräs sanonta: " Laittaen mies itteensä kehuu" siis ihminen vähättelee, moitiskelee itseään, koska haluaa esiintyä vaatimattomasti, vaikka hänen työnsä ja toimensa oikeasti ansaitsisivat kehua.
"Joka muotoansa moittii, se Luojaansa laittaa." Tyydy syntymässä saamaasi ulkonäköön.
Kommentera svaret