Rukka? Onko se saamenkieltä?
Svar
MOT Nykysuomen etymologinen sanakirja kertoo rukka sanasta näin:
Poronnahkaista mekkoa merkitsevän rukka-sanan vastineita ovat vatjan hihatonta mekkoa merkitsevä rukka ja viron mekkoa merkitsevä, vanhentunut rukk. Sana on vanha germaaninen laina, jonka alkumuotoa *rukka- edustaa mm. nykysaksan takkia merkitsevä Rock. Samaa sanaa on suomessa ja eräissä lähisukukielissä alettu vertauskuvallisesti käyttää myös ihmisraukan nimityksenä. Vastaavalla tavalla käytetään eräitä muitakin, etenkin huonokuntoisia vaatekappaleita merkitseviä sanoja, esim. → parka, riepu, raasu ja rääsy. Suomen kirjakielessä rukka on ensi kertaa mainittu Johannes Saloniuksen sepittämässä muistorunossa 1673. Nahkaista työkäsinettä merkitsevä rukkanen voi olla rukka-sanan johdos, tai sitten se on mukaillen lainattu venäjän sanasta rukavíca ’rukkanen’. Jälkimmäistä vaihtoehtoa vastaan puhuu kuitenkin se, että suomen rukkanen-sanaa vastaa vepsässä rukõine ’kapalo’, joka ei tunnu sopivan nahkaista työkäsinettä merkitsevän sanan yhteyteen.
Nirvi Vir. 1946 217–220; Tuomi Vir. 1961 367—371; SKES 1969 rukka¹, rukka²; Hofstra 1985 351; Jussila 1998 rukka; SSA 2000 rukka¹, rukka², rukkanen; LÄGLW 2012 rukka.
MOT Kielitoimiston sanakirjan mukaan rukka on substantiivi ja tarkoittaa raukka, parka, raiska, raasu, riepu, polo(inen).
Käyttöesimerkit
Köyhä mummo rukka.
Poika-, lapsirukka myös ←→.
Mikko-rukka t. Mikko rukka.
Pohjoissaamenkielen sanakirjasta löytyi sana ruka, joka on erisnimi,
Kommentera svaret