Löytyisiköhän jostain tietoa siitä, miksi monet etunimet päättyvät -iina tai -ina?
Esimerkiksi Vilhelmiina, Helmiina, Peppiina, Anniina, Henriina, Severiina, Pauliina, Marina ja Karina.
Onko tälle olemassa jonkinlainen syy, sillä ilmiö tuntuu olevan kuitenkin melko yleinen. En itse kovin helposti löytänyt asiasta oikein mitään.
Svar
Etunimille, ja sanoille muutenkin, tehdään kielissä usein erilaisia hellittely- tai muita muotoja. Naisten etunimien pääte -ina juontuu latinan deminutiivista, eli ns. pienennysmuodosta. Esimerkiksi Anna-nimistä tyttöä voitiin kutsua Pikku-Annaksi, eli ”Anninaksi”. Vastaavasti suomen kielessä voidaan mieltää deminutiiviksi nen-pääte esimerkiksi sanoissa ”tyttönen” (pieni tyttö) tai ”lapsonen” (pieni lapsi). Muita suomen pienennysmuodon päätteitä ovat -kka, -ke, ja kaksoismuoto -kkanen, kuten sanoissa ”piirakka” (pieni piiras), ”linnake” (pieni linna) ja ”lapsukainen” (pieni lapsi). Ylemmän esimerkin Anniinan, tai Anninan), suomalainen vastine voisi siis olla ”Annukka” (Pikku-Anna).
Kommentarer
Lähteeksi ilmoitetun linkin kautta ei löytynyt selitystä (i)ina-päätteisistä nimistä. Onkohan se jollakin muulla sivulla?
Vilhelmi(i)na on paikannimi Ruotsissa, ruotsinkielisellä alueella ei Suomen rajan ja suomen kielen vaikutusalueella.
Sehän oli selitetty jo vastauksessa.
Kommentera svaret