Hei! Miksi vanhemmissa kirkonkirjoissa etenkin Itä-Suomessa -nen-loppuiset sukunimet on usein kirjoitettu -in-lopulla? Esimerkiksi Kettunen - Kettuin, Möttönen-Möttöin jne.
Svar
Suomalaisten sukunimien oikeinkirjoitus ei ollut vielä vakiintunut, ja kirjoitusasuja sopeutettiin ruotsinkieliseen kirjoitusasuun. Lisäksi nen-loppuisia sukunimiä usein lyhennettiin kirjoittaessa. Katso lisää: Suomen sukututkimusseuran blogi: https://www.genealogia.fi/l/blogi/horjuva-ortografia-mita-se-on/
Kommentarer
Oma nimeni on jo 3-4 sukupolvea ollut -in-tyyppiä. Näin suvun asioita tietävät selittivät: Nimi oli talon mukaan: esim Hilduin talo, Kettuin talo, yms. Ja siihen aikaan kirkonkirjoihin piti merkitä että nimeltään” Hilduin” sai lapsen, oli sen aikaisella usein jopa ruotsinkielisellä pastorilla vaikeuksia kirjoittaa Hilduisen, jne lapsi. Isoisälläni vielä 1800-luvun lopulla luki kirkonkirjoissa uuden -nen-päätteisen nimensä lisäksi ”ent. R..ain”. Näin suusallisesti selitys on kulkenut jo nyt 4 sukupolvea.
Kommentera svaret