Muistan lapsuudestani 70-luvulta sananlaskun, jota vanhat ihmiset käyttivät: "Ottaja, antaja, kananpaskan kantaja". Sillä tarkoitettiin, että jos annat jollekulle lahjaksi jonkin esineen, et saa myöhemmin pyytää sitä takaisin. Loppusoinnun takia tietysti ottaminen on mainittu ajallisesti ennen antamista, joka on tyylivirhe, mutta miten kananpaskan kantaminen liittyy asiaan?
Svar
Sananlaskusta on olemassa useita variantteja. Kananpaskan kantajan vaihtoehtoina tunnetaan esimerkiksi katinhännän ja katinpaskan kantaja. Tämän perusteella ei sen enempää kana kuin paskakaan liity varsinaisesti asiaan – tärkeintä lienee alkusointu (ka–ka) ja hokemaan sopiva rytmi.
"Annetun takaisin ottajaa häväistiin muuten sanomalla: Ottaja ja antaja, katin hännän kantaja, – joka lause maamme ruotsalaisillakin tavataan muodossa: Givare, tagare, kattens bedragare." (A. A. Koskenjaakko, Sananlaskututkimuksia. 1)
Kommentarer
Med ”kattens bedragare” syftas nog inte på katten, utan är mer en svordom och beklagelse på att givaren plötsligt vill ha saken åter. I andemeningen ”attans lurare” som först gav och vill få tillbaka
Jå, "beklagelse på att givaren plötsligt vill ha saken åter" är ju meningen -- precis som frågeställaren explicerade.
Kommentera svaret