Miten ja milloin ryssä-sanasta on tullut haukkumanimi? Muissa kielissä en ryss, a Russian, un Russe, die Russin der Russe ovat virallisia, asiatyylisiä.

"Nykyisin venäläisestä käytetty ilmaus ryssä koetaan hyvin tunneperäiseksi ja loukkaavaksi, mutta 1950-luvulla ilmestynyt Nykysuomen sanakirja pitää sanaa vain kansanomaisena ja puhekielisenä", kirjoittaa Tiina Aalto Hiidenkivi-lehden numerossa 1/2002. Satu Tervosen kansallisuutta tai muuta ihmisen taustaa ilmaisevien nimitysten sävyjä ja sivumerkityksiä käsittelevä tutkimus nostaakin 'ryssän' yhdessä 'mannen' kanssa kaikkein loukkaavimmaksi koetuksi etnonyymiksi.

Toisaalta, niin kuin sotamies Honkajoen "puskaryssän" korjaaminen "pensasneuvostoliittolaiseksi" sotatoimien päätyttyä Tuntemattomassa sotilaassa osoittaa, Nykysuomen sanakirjan 'ryssälle' osoittamat määreet kansanomaisuus ja puhekielisyys eivät sulje pois samanaikaista loukkaavuutta ja 'ryssän' mieltymistä haukkumanimeksi. On kuitenkin perin vaikea osoittaa, missä ja milloin sana loukkaavan ulottuvuutensa saa.

Esimerkiksi paikkoja nimetessä ei kansanomaisessa puheenparressa sanaa ole kaihdettu: Suomessa on Ryssä-alkuisia paikannimiä noin viisisataa. Usein näiden selitetään liittyvän isoonvihaan (1714–21), Suomen sotaan (1808–09) tai molempiin. Ryssä-sanan liittyminen kansanperinteessa kauan eläneeseen vihavenäläisten muistoon on epäilemättä vaikuttanut sanaan sisältyviin kielteisiin mielleyhtymiin. Ehkä on niin, että 'ryssän' loukkaavaksi kokeminen on kontekstuaalista, niin kuin Honkajoen kielenkäyttö osoittaa, ja riippuvainen kansakuntien välisten suhteiden tilasta.

Lähteet ja kirjallisuutta: 
Tiina Aalto, Paikannimet kertovat ryssän retkistä Suomessa. – Hiidenkivi 1/2002 
Kari Immonen, Ryssästä saa puhua... : Neuvostoliitto suomalaisessa julkisuudessa ja kirjat julkisuuden muotona 1918–39 
Satu Tervonen, Etnisten nimitysten eri sävyt. – Kielikello 1/2001 
Satu Tervonen, Ruma ryssä ja rento jenkki : tutkielma etnonyymien konnotaatioista 
Timo Vihavainen, Ryssäviha : Venäjän-pelon historia