Mistä sana Jumala on peräisin?

Frågan ställd

Mistä sana Jumala on peräisin?

Svar

Besvarad
Uppdaterat

Teoksessa Suomen sanojen alkuperä 1 todetaan, että sanaa jumala on erheellisesti arveltu vanhaksi arjalaiseksi lainaksi. Samassa teoksessa kerrotaan myös, että vanhin kirjallinen tieto tästä itämerensuomalaisesta sanasta on muinaisnorjalaisessa matkakuvauksessa vuodelta 1026. Siinä mainitaan, että bjarmien eli karjalaisten maassa oli pyhässä lehdossa Jómalin kuvapatsas. Jumala-sanan rinnakkaismuotoina suomessa esiintyvät joma ja jomala.

Teoksessa Iso Raamatun tietosanakirja 2 todetaan, että suomen kielen Jumala-sanan alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Alkuperästä on useampia selityksiä. Yhden mukaan Jumala-sana on johdannainen sanasta, joka merkitsi ’valoisa, kirkas’. Toisen mukaan kantasanalla juma on ollut merkitys taivas ja kolmannen mukaan taustalla olisi eestin sana jume.

Lähteet: Suomen sanojen alkuperä 1: A-K, Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992. ; Iso Raamatun tietosanakirja. Osa 2: H-J, Vantaa, Raamatun tietokirja, 1989.

52 röster
Fann du informationen nyttig?
 
Vill du lämna en ny fråga? Skicka din fråga här.

Kommentarer

Jumala-sanan etymologinen tausta on muinaisessa hindien Dyuman-jumalassa. Eli kyseessä on laina sanskritista. Suomensukuiset kansat asuttivat pari tuhatta vuotta sitten laajoja alueita nykyistä Venäjää ja kansat olivat kosketuksissa indoeurooppalaisiin kansoihin Aasiassa.
Sanan etymologisen taustan tekee mielenkiintoiseksi se seikka, että indoeurooppalaiset toivat sen aikanaan myös Eurooppaan ja se tunnetaan kreikassa dievs latinassa dio ja ranskassa dieu. Indoeurooppalaisilla balteilla sana oli dievas, josta itämerensuomalaiset kansat lainasivat sanan taivas.
Jumalalla ja taivaalla on siis sama tausta.

Vastaus vaikuttaa enemmän mielikuvitusrikkaalta arvelulta. Perusteett puuttuvat. Tiedoksi selitystä on vaikea kutsua.

Eestin jume? Virossa puhutaan viroa eikä eestiä.

Voi taivas, sanotaan vieläkin - dievas, balttien jumalaa siinä muistellaan, eikä taivasta.

Etymologisen sana­kirjan kohta "matka­kuvauksessa v:lta 1026: bjarmien (= karjalaisten) maassa" on kummallinen. Siinä viitataan Ottar Haalogalantilaisen kertomukseen tutkimus­retkestään, jonka englantilaiset tallettivat kirjalliseen muotoon, tosin vasta myöhemmin. Ottar oli viikinki, joka lähti seuraamaan (nykyisen Norjan) rannikkoa pohjoiseen, ja päätyi Vienan­meren rannalle, jolla hän tapasi bjarmialaisia. Ottar kertoi näiden puhuvan kieltä, joka oli niin lähellä saamea, että hän pystyi hieman keskustelemaankin (Ottarin koti oli Norjan rannikolla saamelaisten naapurina, ja hänellä oli itselläänkin poroja).

Myöhemmin kun islantilaiset kirjoittivat perimä­tietoa saagoiksi, bjarmialaiset mainitaan parissa­kymmenessä eri saagassa. Yksi saagoista kertoo miten karjalaiset valtasivat bjarmian ja ajoivat bjarmialaiset pois.

Bjarmian alueella ei siis asunut karjalaisia vielä silloin, kun Ottar siellä vieraili.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bjarmia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ottar_Haalogalantilainen

Kommentera svaret

Ei muotoiluja

  • Tillåtna HTML-taggar: <i> <b> <s>
  • Rader och stycken bryts automatiskt.
  • Webbadresser och e-postadresser görs automatiskt om till länkar.