Kylänmies. Millaisia hommia suoritti n. 1800-luvun puolessa välissä em. ammatin harjoittaja ?

Kylänmies ei ole ollut varsinainen ammatinharjoittaja mutta hänen tehtävänään on ollut eri tavoin valvoa kyläyhteisön järjestystä. Kylänvanhinten merkitys on vaihdellut ajasta ja paikasta riippuen.Suomessa on kyliä luokiteltu asutuksen erilaisten alkuperien ja lähtötaustojen perusteella. Lähinnä läntisessä Suomessa esiintyi ryhmäkyliä (talojen tontit olivat vierekkäin). Varsinaisten suurkylien aluetta olivat Häme ja Uusimaa. Muualla Suomessa, missä yksittäistalot olivat vallitsevia, kruununvoudit yhdistivät niitä asiakirjoihinsa kyliksi (puhutaan seutukylistä). Aikaa myöten kyläläisten yhteistoiminta tuli tiiviimmäksi ja laadittiin kyläjärjestyksiä, joiden noudattamista kylänvanhin (=kylänmies) valvoi ja niiden rikkomisesta kannettiin sakkoja. Ruotsinkielisissä asiakirjoissa sana oli byaman. Sukututkijoiden sanastoissa sana on käännetty usein kylänmieheksi. Ruotsi-Suomessa kylien järjestyksestä annettiin asetus v. 1742 ja sillä oli tarkoituksena levittää koko maahan tätä hyödylliseksi katsottua tapaa mutta se ei yleistynyt koko maahan. Joidenkin lähteiden mukaan Karjalassa oli kinkerikunnissa "kylämies", jonka velvollisuuksiin kuului kylän siveellisen elämän valvominen ja hairahtuneiden ilmoittaminen papille. Nuhteita sai juopottelusta, kortinpeluusta, tanssienpidosta, haureuden harjoittamisesta ja muusta pahennusta herättävästä elämästä. Suomenlahden rannikkopitäjissä kylänvanhinta kutsuttiin pykäläpuuisännäksi, sillä hän toimi kyläkokousten isäntänä ja säilytti luonaan pykäläpuuta. Pykäläpuuhun veistettiin talojen puumerkit ja viiru merkiksi talojen suorittamasta työstä kyläyhteisölle. Käytetyt lähteet: Kirveennummi, Anna: Suomalainen kylä kuvattuna ja muisteltuna (2000), Otavan suuri encyklopedia 5 (1978). Sointula, Väinö: Sanasto sukututkijoille (2005).