Yhdessä tv-dokumentissa näyttelijä Toivo Mäkelä lausui runon, joka alkoi:
Aamulla kun heräjän, näen vanhan veräjän....
Keskemmällä runoa sanottiin:
Kala katsoo täkyä, koukku ei saa näkyä.
Runo loppui:
Päivä vaihtuu nopeaan, enpä vaihtais hopeaan, miehen mielialoja, kun hän onkii kaloja.
Mistähän tämmöisen runon löytäisi?
Svar
Valitettavasti emme tunnistaneet runoa emmekä saaneet myöskään apua kirjastojen väliseltä keskustelulistalta. Ehkäpä arkistomme lukijat tunnistavat runon.
Kommentarer
Studio 500 000, Yle vuosi 1964.
,,, nopeat on tapani, pian on valmis vapani.
Kesäaamun tenhossa, istun kohta venhossa.
Aurinkoinen paistelee, ahvenkörri maistelee
makeata täkyä - koukku ei saa näkyä...
Tämän minä muistan vieläkin jostakin ainakin kolmekymmentä vuotta sitten näkemästäni vanhasta Suomi-elokuvasta. Toivo Mäkelä lausui runon. Mistään en ole runoa löytänyt.
Runo nimi on Kalamies ja sen on tehnyt Heikki Asunta.
Runo löytyy teoksesta Viheriä oksa y.m. parodioja välipaloiksi (Gummerus, 1930).
Kommentera svaret