Hei!
Etsin erästä runoa, jonka epäilen olevan jostain vanhasta koululaisten lukukirjasta. Runossa on suunnilleen seuraavanlaisia säkeitä:
... sataa kuin kaataen saavista,
eikä kukaan voinut aavistaa,
mitä minä keksinkään ikävään.
Pienen laudan pätkän löydän alta pöydän.
Siitä oivan laivan teen mastoineen ja purjeineen...
... Tuuli tuima tuivertaa Pohjanlahden jäällä… (tms.)
Runo on melko pitkä, muistan vain näitä katkelmia siitä, tuosta viimeisestä säkeestä en edes ole varma, oliko sellaista. Olen kuullut tämän vain kerran, joku täysin vieras mies lausui tätä Inarinjärven rannalla. Mieleeni jäi vain tilanne ja se, että runo oli kiva. Toivottavasti löytyy.
Svar
Etsimäsi runo kuulostaa Väinö Mäkelän runolta "Pikku miehen sadepäivä", joka löytyy mm. näistä teoksista:
Minäkin lausun : lasten ja nuorten lausuntaohjelmistoa. WSOY, 1949
Pieni aarreaitta. 3, Runoaitta. WSOY, 1993
Tämän runon haluaisin kuulla. 3. Tammi, 2000
Kommentarer
Olen etsinyt samaa runoa ja näillä ohjeilla se sitten löytyikin ihan omasta kirjahyllystäni: Pieni aarreaitta 3. Mutta yllättävää oli se, että runon sanat menevät eri tavalla kuin kysyjä ja minä muistamme, ainakin kohdassa "laivan teen mastoineen ja purjeineen". Onkohan runosta siis useampia versioita olemassa?
Etsin juuri samaa runoa. Setäni sitä ruukasi lausua - asui Inarijärven rannalla, eli lienee sama mies kyseessä ☺️
Kommentera svaret