Samaan tapaan ääntyvien e:n ja ä:n vaihtelu on tuttua vanhoista teksteistä. Moniin nimiin on vakiintunut sellainen muoto, joka on sittemmin väistynyt samantaustaisten yleiskielisten sanojen oikeinkirjoituksessa.
Esimerkki ä-e toiseen suuntaan: nykyruotsista tuttu "[inte] heller" on vielä vuoden 1950 SAOL:ssa (Svenska Akademiens Ordlista) myös muodossa häller. https://spraakbanken.gu.se/saolhist/bildfiler/SAOL09referens.html
Hell-alkuisia sukunimiä on paljon Ruotsissakin, tässä esimerkkinä sikäläisen valtiokalenterin nimiä sadan vuoden takaa
http://runeberg.org/statskal/1921reg/0053.html
Hällströmejä ja Hellströmejä molemmista maista
https://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4llstr%C3%B6m
Samaan tapaan ääntyvien e:n ja ä:n vaihtelu on tuttua vanhoista teksteistä. Moniin nimiin on vakiintunut sellainen muoto, joka on sittemmin väistynyt samantaustaisten yleiskielisten sanojen oikeinkirjoituksessa.
Esimerkki ä-e toiseen suuntaan: nykyruotsista tuttu "[inte] heller" on vielä vuoden 1950 SAOL:ssa (Svenska Akademiens Ordlista) myös muodossa häller.
https://spraakbanken.gu.se/saolhist/bildfiler/SAOL09referens.html