Äiti, vielä kasvosi nään milloin johonkin himmeään hämärään kauaksi häipyneinä, milloin lähellä, aivan kuin hengittäisit elävin suin, puhki ois joku seinä. Äiti vielä sun luokseni sain. Muistissameidän muutamain elät ja liikut luona. Silloin vasta, kun muistajaa ei ole yhtä ainoaa, silloin hetkenä tuona taruksi muutut niinkuin ois äänesi häipynyt pois suuhun meidän kaikkien, jotka häivymme hiljeten tarinoiksi joissa kaikki olemme poissa.
Äiti, vielä kasvosi nään milloin johonkin himmeään hämärään kauaksi häipyneinä, milloin lähellä, aivan kuin hengittäisit elävin suin, puhki ois joku seinä. Äiti vielä sun luokseni sain. Muistissameidän muutamain elät ja liikut luona. Silloin vasta, kun muistajaa ei ole yhtä ainoaa, silloin hetkenä tuona taruksi muutut niinkuin ois äänesi häipynyt pois suuhun meidän kaikkien, jotka häivymme hiljeten tarinoiksi joissa kaikki olemme poissa.